Substantiivi

muokkaa

panssari (6)[1]

  1. vahva erikoisteräksestä valmistettu levy, joita käytetään esimerkiksi sotalaivan tai panssarivaunun suojaamiseen vihollisen ammuksilta
  2. panssarivaunu
  3. joidenkin eläinten kova kuori

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈpɑnsːɑri/
  • tavutus: pans‧sa‧ri

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi panssari panssarit
genetiivi panssarin panssarien
panssareiden
panssareitten
partitiivi panssaria panssareita
panssareja
akkusatiivi panssari;
panssarin
panssarit
sisäpaikallissijat
inessiivi panssarissa panssareissa
elatiivi panssarista panssareista
illatiivi panssariin panssareihin
ulkopaikallissijat
adessiivi panssarilla panssareilla
ablatiivi panssarilta panssareilta
allatiivi panssarille panssareille
muut sijamuodot
essiivi panssarina panssareina
translatiivi panssariksi panssareiksi
abessiivi panssaritta panssareitta
instruktiivi panssarein
komitatiivi panssareine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo panssari-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

< ruotsi << italia[2]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

kitiinipanssari, panssariajoneuvo, panssariammus, panssariase, panssariauto, panssarijoukot, panssarijuna, panssarikauhu, panssarikranaatti, panssarilaiva, panssarilasi, panssarilevä, panssariliivi, panssariluoti, panssarimaali, panssarimiina, panssarintorjunta, panssariovi, panssariputki, panssarivaunu, panssariverkko, selkäpanssari, suojapanssari

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6
  2. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 377. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.