Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

panssari (6)[1]

  1. vahva erikoisteräksestä valmistettu levy, joita käytetään esimerkiksi sotalaivan tai panssarivaunun suojaamiseen vihollisen ammuksilta
  2. panssarivaunu
  3. joidenkin eläinten kova kuori

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈpɑnsːɑri/
  • tavutus: pans‧sa‧ri

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi panssari panssarit
genetiivi panssarin panssarien
panssareiden
panssareitten
partitiivi panssaria panssareita
panssareja
akkusatiivi panssari;
panssarin
panssarit
sisäpaikallissijat
inessiivi panssarissa panssareissa
elatiivi panssarista panssareista
illatiivi panssariin panssareihin
ulkopaikallissijat
adessiivi panssarilla panssareilla
ablatiivi panssarilta panssareilta
allatiivi panssarille panssareille
muut sijamuodot
essiivi panssarina panssareina
translatiivi panssariksi panssareiksi
abessiivi panssaritta panssareitta
instruktiivi panssarein
komitatiivi panssareine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo panssari-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

< ruotsi << italia[2]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

kitiinipanssari, panssariajoneuvo, panssariammus, panssariase, panssariauto, panssarijoukot, panssarijuna, panssarikauhu, panssarikranaatti, panssarilaiva, panssarilasi, panssarilevä, panssariliivi, panssariluoti, panssarimaali, panssarimiina, panssarintorjunta, panssariovi, panssariputki, panssarivaunu, panssariverkko, selkäpanssari, suojapanssari

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6
  2. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 377. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.