Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

parkitus (39)

  1. parkitseminen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈpɑrkit̪us/
  • tavutus: par‧ki‧tus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi parkitus parkitukset
genetiivi parkituksen parkitusten
parkituksien
partitiivi parkitusta parkituksia
akkusatiivi parkitus;
parkituksen
parkitukset
sisäpaikallissijat
inessiivi parkituksessa parkituksissa
elatiivi parkituksesta parkituksista
illatiivi parkitukseen parkituksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi parkituksella parkituksilla
ablatiivi parkitukselta parkituksilta
allatiivi parkitukselle parkituksille
muut sijamuodot
essiivi parkituksena parkituksina
translatiivi parkitukseksi parkituksiksi
abessiivi parkituksetta parkituksitta
instruktiivi parkituksin
komitatiivi parkituksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo parkitukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
parkitus-

Etymologia muokkaa

johdos verbistä parkita (parkit- + -us)

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

parkitusaine

Aiheesta muualla muokkaa