Substantiivi

muokkaa

parkki (5-A)

  1. puunkuori, erit. parkitsemiseen käytettävä kuivattu puunkuori
    Pajuista kiskotaan parkitsemisessa tarvittavaa parkkia.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈpɑrkːi/
  • tavutus: park‧ki

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi parkki parkit
genetiivi parkin parkkien
(parkkein)
partitiivi parkkia parkkeja
akkusatiivi parkki;
parkin
parkit
sisäpaikallissijat
inessiivi parkissa parkeissa
elatiivi parkista parkeista
illatiivi parkkiin parkkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi parkilla parkeilla
ablatiivi parkilta parkeilta
allatiivi parkille parkeille
muut sijamuodot
essiivi parkkina parkkeina
translatiivi parkiksi parkeiksi
abessiivi parkitta parkeitta
instruktiivi parkein
komitatiivi parkkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo parki-
vahva vartalo parkki-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

parkkiaine, parkkihappo, parkkiliuos, parkkinahka,

Katso artikkeli Parkki Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa
 
Parkki
 
Parkki

parkki (5-A)

  1. (merenkulku) parkkilaiva

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

parkkikuunari, parkkilaiva,

Substantiivi

muokkaa

parkki (5-A)

  1. (kala) pasuri

Käännökset

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

parkki (5-A)

  1. (arkikieltä) pysäköinti, parkkeeraus; pysäköintipaikka, parkkipaikka
    olla parkissa, ajaa parkkiin

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • parkki Kielitoimiston sanakirjassa
  • parkki Tieteen termipankissa