Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

parkki (5-A)

  1. puunkuori, erit. parkitsemiseen käytettävä kuivattu puunkuori
    Pajuista kiskotaan parkitsemisessa tarvittavaa parkkia.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈpɑrkːi/
  • tavutus: park‧ki

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi parkki parkit
genetiivi parkin parkkien
(parkkein)
partitiivi parkkia parkkeja
akkusatiivi parkki;
parkin
parkit
sisäpaikallissijat
inessiivi parkissa parkeissa
elatiivi parkista parkeista
illatiivi parkkiin parkkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi parkilla parkeilla
ablatiivi parkilta parkeilta
allatiivi parkille parkeille
muut sijamuodot
essiivi parkkina parkkeina
translatiivi parkiksi parkeiksi
abessiivi parkitta parkeitta
instruktiivi parkein
komitatiivi parkkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo parki-
vahva vartalo parkki-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

parkkiaine, parkkihappo, parkkiliuos, parkkinahka,

Katso artikkeli Parkki Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi muokkaa

 
Parkki
 
Parkki

parkki (5-A)

  1. (merenkulku) parkkilaiva

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

parkkikuunari, parkkilaiva,

Substantiivi muokkaa

parkki (5-A)

  1. (kala) pasuri

Käännökset muokkaa

Substantiivi muokkaa

parkki (5-A)

  1. (arkikieltä) pysäköinti, parkkeeraus; pysäköintipaikka, parkkipaikka
    olla parkissa, ajaa parkkiin

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • parkki Kielitoimiston sanakirjassa
  • parkki Tieteen termipankissa