Katso myös: Kaarna
Wikipedia
Katso artikkeli Kaarna Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
 
Kaarnaa

Substantiivi

muokkaa

kaarna (9)

  1. puun uloin kerros; sen kuori, erit. iäkkään männyn paksu kuori

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkɑːr.nɑ/
  • tavutus: kaar‧na

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kaarna kaarnat
genetiivi kaarnan kaarnojen
(kaarnain)
partitiivi kaarnaa kaarnoja
akkusatiivi kaarna;
kaarnan
kaarnat
sisäpaikallissijat
inessiivi kaarnassa kaarnoissa
elatiivi kaarnasta kaarnoista
illatiivi kaarnaan kaarnoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kaarnalla kaarnoilla
ablatiivi kaarnalta kaarnoilta
allatiivi kaarnalle kaarnoille
muut sijamuodot
essiivi kaarnana kaarnoina
translatiivi kaarnaksi kaarnoiksi
abessiivi kaarnatta kaarnoitta
instruktiivi kaarnoin
komitatiivi kaarnoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kaarna-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kaarna Kielitoimiston sanakirjassa
  • kaarna Tieteen termipankissa