Katso myös: Kaarna
Wikipedia
Katso artikkeli Kaarna Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kaarna (9)

  1. puun uloin kerros; sen kuori, erit. iäkkään männyn paksu kuori

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkɑːr.nɑ/
  • tavutus: kaar‧na

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kaarna kaarnat
genetiivi kaarnan kaarnojen
(kaarnain)
partitiivi kaarnaa kaarnoja
akkusatiivi kaarna;
kaarnan
kaarnat
sisäpaikallissijat
inessiivi kaarnassa kaarnoissa
elatiivi kaarnasta kaarnoista
illatiivi kaarnaan kaarnoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kaarnalla kaarnoilla
ablatiivi kaarnalta kaarnoilta
allatiivi kaarnalle kaarnoille
muut sijamuodot
essiivi kaarnana kaarnoina
translatiivi kaarnaksi kaarnoiksi
abessiivi kaarnatta kaarnoitta
instruktiivi kaarnoin
komitatiivi kaarnoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kaarna-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

kaarnalaiva, kaarnavene, kilpikaarna

Aiheesta muualla muokkaa

  • kaarna Kielitoimiston sanakirjassa
  • kaarna Tieteen termipankissa