parveilu

Suomi

parveilu (2)

Katso artikkeli Parveilu Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

(biologia, psykologia) eräiden hyönteisten lisääntymiseen ja pesänperustamiseen tähtäävä käytös, jossa hyönteiset lähtevät suurin joukoin lentämään ja pariutumaan
Kun mehiläispesään tulee uusi kuningatar, joutuu vanhempi emo väistämään ja tapahtuu parveilu, jossa väistyvä emo lähtee työläisparven houkuttelemana parittelulennolle ja etsimään uutta pesäpaikkaa.

Parveilun seurauksena muodostuu uusi yhdyskunta.

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	parveilu	parveilut
genetiivi	parveilun	parveilujen parveiluiden parveiluitten
partitiivi	parveilua	parveiluita parveiluja
akkusatiivi	parveilu; parveilun	parveilut
sisäpaikallissijat
inessiivi	parveilussa	parveiluissa
elatiivi	parveilusta	parveiluista
illatiivi	parveiluun	parveiluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	parveilulla	parveiluilla
ablatiivi	parveilulta	parveiluilta
allatiivi	parveilulle	parveiluille
muut sijamuodot
essiivi	parveiluna	parveiluina
translatiivi	parveiluksi	parveiluiksi
abessiivi	parveilutta	parveiluitta
instruktiivi	–	parveiluin
komitatiivi	–	parveiluine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	parveilu-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

1. parveilu