paskiainen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaapaskiainen (38)
- (alatyyliä) epämiellyttävä henkilö
- Se saatanan paskiainen!
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈpɑskiˌɑi̯nen/
- tavutus: pas‧ki‧ai‧nen
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | paskiainen | paskiaiset |
genetiivi | paskiaisen | paskiaisten paskiaisien |
partitiivi | paskiaista | paskiaisia |
akkusatiivi | paskiainen; paskiaisen |
paskiaiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | paskiaisessa | paskiaisissa |
elatiivi | paskiaisesta | paskiaisista |
illatiivi | paskiaiseen | paskiaisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | paskiaisella | paskiaisilla |
ablatiivi | paskiaiselta | paskiaisilta |
allatiivi | paskiaiselle | paskiaisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | paskiaisena (paskiaisna) |
paskiaisina |
translatiivi | paskiaiseksi | paskiaisiksi |
abessiivi | paskiaisetta | paskiaisitta |
instruktiivi | – | paskiaisin |
komitatiivi | – | paskiaisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | paskiaise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
paskiais- |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- paskiainen Kielitoimiston sanakirjassa
- paskiainen Suomen etymologisessa sanakirjassa