paukama
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
paukama (10)
- turvonnut kohta; pallomainen ulkoneva kasvannainen
- hyttysen piston aiheuttama paukama
- puun rungon paukama
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈpɑu̯kɑmɑ/
- tavutus: pau‧ka‧ma
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | paukama | paukamat |
| genetiivi | paukaman | paukamien (paukamain) |
| partitiivi | paukamaa | paukamia |
| akkusatiivi | paukama; paukaman |
paukamat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | paukamassa | paukamissa |
| elatiivi | paukamasta | paukamista |
| illatiivi | paukamaan | paukamiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | paukamalla | paukamilla |
| ablatiivi | paukamalta | paukamilta |
| allatiivi | paukamalle | paukamille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | paukamana | paukamina |
| translatiivi | paukamaksi | paukamiksi |
| abessiivi | paukamatta | paukamitta |
| instruktiivi | – | paukamin |
| komitatiivi | – | paukamine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | paukama- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Aiheesta muualla muokkaa
- paukama Kielitoimiston sanakirjassa