paukku

Suomi

Substantiivi

paukku (1-A) (monikko paukut)

räjähde, paukkupommi; räjähdys
Se oli aika paukku!
(kuvaannollisesti) yllättävä uutinen
annos väkevää alkoholijuomaa
(arkikieltä) paukahtava pieru
(slangia) kannabis

Ääntäminen

IPA: /ˈpɑu̯kːu/
tavutus: pauk‧ku

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	paukku	paukut
genetiivi	paukun	paukkujen
partitiivi	paukkua	paukkuja
akkusatiivi	paukku; paukun	paukut
sisäpaikallissijat
inessiivi	paukussa	paukuissa
elatiivi	paukusta	paukuista
illatiivi	paukkuun	paukkuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	paukulla	paukuilla
ablatiivi	paukulta	paukuilta
allatiivi	paukulle	paukuille
muut sijamuodot
essiivi	paukkuna	paukkuina
translatiivi	paukuksi	paukuiksi
abessiivi	paukutta	paukuitta
instruktiivi	–	paukuin
komitatiivi	–	paukkuine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	pauku-
vahva vartalo	paukku-
konsonantti- vartalo	-

Liittyvät sanat

paukahdus, paukahtaa, paukauttaa,*paukkuminen

Johdokset

verbit: paukuttaa

Yhdyssanat

jymypaukku, landepaukku, paukkulanka, paukkumaissi, paukkupakkanen, paukkupanos, paukkupatruuna, paukkupommi, paukkurauta

Idiomit

olla paukut lopussa/vähissä

Aiheesta muualla

paukku Kielitoimiston sanakirjassa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=paukku&oldid=4493818”