Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

pehku (1)

  1. eläimen pehmeä kuivikkeista (esim. oljista tai turpeesta) muodostuva makuualusta
    Avokanaloissa pehku on yleensä kutterinlastua.
    pehkuturve
  2. viljasta puimisen jälkeen pellolle jääneet kuivat korret ja akanat
  3. (arkikieltä) peti, sänky

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈpehku/
  • tavutus: peh‧ku

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pehku pehut
genetiivi pehun pehkujen
partitiivi pehkua pehkuja
akkusatiivi pehku;
pehun
pehut
sisäpaikallissijat
inessiivi pehussa pehuissa
elatiivi pehusta pehuista
illatiivi pehkuun pehkuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi pehulla pehuilla
ablatiivi pehulta pehuilta
allatiivi pehulle pehuille
muut sijamuodot
essiivi pehkuna pehkuina
translatiivi pehuksi pehuiksi
abessiivi pehutta pehuitta
instruktiivi pehuin
komitatiivi pehkuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo pehu-
vahva vartalo pehku-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

pehkukasa, pehkukate, turvepehku

Idiomit muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • pehku Kielitoimiston sanakirjassa