Substantiivi

muokkaa

pekoni (6)[1]

  1. pitkäselkäisestä ja laihasta aikuisen sian ruhosta leikattu siansivu suolattuna

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈpekoni/
  • tavutus: pe‧ko‧ni

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pekoni pekonit
genetiivi pekonin pekonien
pekoneiden
pekoneitten
partitiivi pekonia pekoneita
pekoneja
akkusatiivi pekoni;
pekonin
pekonit
sisäpaikallissijat
inessiivi pekonissa pekoneissa
elatiivi pekonista pekoneista
illatiivi pekoniin pekoneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi pekonilla pekoneilla
ablatiivi pekonilta pekoneilta
allatiivi pekonille pekoneille
muut sijamuodot
essiivi pekonina pekoneina
translatiivi pekoniksi pekoneiksi
abessiivi pekonitta pekoneitta
instruktiivi pekonein
komitatiivi pekoneine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo pekoni-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa
  • < ruotsi << englanti[2]
  • valittiin englantilaisen baconin suomenkieliseksi nimeksi syksyllä 1931 Pellervo-lehden kilpailussa.[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

pekonihampurilainen, pekonimakkara, pekonipizza

Aiheesta muualla

muokkaa
  • pekoni Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6
  2. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 377. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.