penkka
Suomi
muokkaa.jpg)
Substantiivi
muokkaa- luonnon muovaama tai kaivaen tehty törmä, penkere, reuna
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈpeŋkːɑ/
- tavutus: penk‧ka
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | penkka | penkat |
| genetiivi | penkan | penkkojen (penkkain) |
| partitiivi | penkkaa | penkkoja |
| akkusatiivi | penkka; penkan |
penkat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | penkassa | penkoissa |
| elatiivi | penkasta | penkoista |
| illatiivi | penkkaan | penkkoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | penkalla | penkoilla |
| ablatiivi | penkalta | penkoilta |
| allatiivi | penkalle | penkoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | penkkana | penkkoina |
| translatiivi | penkaksi | penkoiksi |
| abessiivi | penkatta | penkoitta |
| instruktiivi | – | penkoin |
| komitatiivi | – | penkkoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | penka- | |
| vahva vartalo | penkka- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- penkka Kielitoimiston sanakirjassa