SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

permis (39)

  1. (arkikieltä) permanentti
    Pekkakin otti permiksen.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈpermis/
  • tavutus: per‧mis

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi permis permikset
genetiivi permiksen permisten
permiksien
partitiivi permistä permiksiä
akkusatiivi permis;
permiksen
permikset
sisäpaikallissijat
inessiivi permiksessä permiksissä
elatiivi permiksestä permiksistä
illatiivi permikseen permiksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi permiksellä permiksillä
ablatiivi permikseltä permiksiltä
allatiivi permikselle permiksille
muut sijamuodot
essiivi permiksenä permiksinä
translatiivi permikseksi permiksiksi
abessiivi permiksettä permiksittä
instruktiivi permiksin
komitatiivi permiksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo permikse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
permis-

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • permis Kielitoimiston sanakirjassa

RanskaMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

permis m. (monikko permis)

  1. lupa (kirjallinen, virallinen)
    permis de conduire – ajokortti
    permis de construire – rakennuslupa

Liittyvät sanatMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • permis Trésor de la langue française informatisé -sanakirjassa (ranskaksi)

VerbiMuokkaa

permis

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin yksinkertaisen perfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä permettre
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin yksinkertaisen perfektin yksikön 2. persoonan muoto verbistä permettre

VerbiMuokkaa

permis m., permise f. (monikko permis m., permises f.)

  1. (taivutusmuoto) partisiipin perfekti verbistä permettre

ÄäntäminenMuokkaa

RomaniaMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

genetiivi/datiivi
yksikkö unui permis
määräinen permisului
monikkounor permise
määräinenpermiselor

permis n. (määräinen: permisulmonikko: permise, määräinen: permisele)

  1. lupa (virallinen)
    permis de muncă työlupa

Liittyvät sanatMuokkaa