perusluku
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- (matematiikka) luku, joka ilmaisee lukumäärän; kardinaaliluku
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈperusˌluku/
- tavutus: pe‧rus‧lu‧ku
Etymologia
muokkaayhdyssana sanoista perus- ja luku
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | perusluku | perusluvut |
| genetiivi | perusluvun | peruslukujen |
| partitiivi | peruslukua | peruslukuja |
| akkusatiivi | perusluku; perusluvun |
perusluvut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | perusluvussa | perusluvuissa |
| elatiivi | perusluvusta | perusluvuista |
| illatiivi | peruslukuun | peruslukuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | perusluvulla | perusluvuilla |
| ablatiivi | perusluvulta | perusluvuilta |
| allatiivi | perusluvulle | perusluvuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | peruslukuna | peruslukuina |
| translatiivi | perusluvuksi | perusluvuiksi |
| abessiivi | perusluvutta | perusluvuitta |
| instruktiivi | – | perusluvuin |
| komitatiivi | – | peruslukuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | perusluvu- | |
| vahva vartalo | perusluku- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
muokkaa1. luku, joka ilmaisee lukumäärän
|
|