Substantiivi

muokkaa

peukku (1-A) (monikko peukut)

  1. (puhekieltä) peukalo

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈpeu̯kːu/
  • tavutus: peuk‧ku

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi peukku peukut
genetiivi peukun peukkujen
partitiivi peukkua peukkuja
akkusatiivi peukku;
peukun
peukut
sisäpaikallissijat
inessiivi peukussa peukuissa
elatiivi peukusta peukuista
illatiivi peukkuun peukkuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi peukulla peukuilla
ablatiivi peukulta peukuilta
allatiivi peukulle peukuille
muut sijamuodot
essiivi peukkuna peukkuina
translatiivi peukuksi peukuiksi
abessiivi peukutta peukuitta
instruktiivi peukuin
komitatiivi peukkuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo peuku-
vahva vartalo peukku-
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

Idiomit

muokkaa
  • pitää peukkuja
    1. toivoa jonkun tai jonkin onnistumista
      Pidetään peukkuja, että saat työn.

Aiheesta muualla

muokkaa
  • peukku Kielitoimiston sanakirjassa