pidin
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- koje t. laite, joka pitää jtk. kiinni t. määräasennossa t. kannattelee
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈpi.din/
- tavutus: pi‧din
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | pidin | pitimet |
| genetiivi | pitimen | pitimien pidinten |
| partitiivi | pidintä | pitimiä |
| akkusatiivi | pidin; pitimen |
pitimet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | pitimessä | pitimissä |
| elatiivi | pitimestä | pitimistä |
| illatiivi | pitimeen | pitimiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | pitimellä | pitimillä |
| ablatiivi | pitimeltä | pitimiltä |
| allatiivi | pitimelle | pitimille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | pitimenä (pidinnä) |
pitiminä |
| translatiivi | pitimeksi | pitimiksi |
| abessiivi | pitimettä | pitimittä |
| instruktiivi | – | pitimin |
| komitatiivi | – | pitimine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | pitime- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
pidin- | |
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
hengenpidin, hihanpidin, kynttilänpidin, lampunpidin, pidinlaite, teränpidin
Aiheesta muualla muokkaa
- pidin Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi muokkaa
pidin
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä pitää