SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

pidin (33-F)

  1. koje t. laite, joka pitää jtk. kiinni t. määräasennossa t. kannattelee

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈpi.din/
  • tavutus: pi‧din

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pidin pitimet
genetiivi pitimen pitimien
pidinten
partitiivi pidintä pitimiä
akkusatiivi pidin;
pitimen
pitimet
sisäpaikallissijat
inessiivi pitimessä pitimissä
elatiivi pitimestä pitimistä
illatiivi pitimeen pitimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi pitimellä pitimillä
ablatiivi pitimeltä pitimiltä
allatiivi pitimelle pitimille
muut sijamuodot
essiivi pitimenä
(pidinnä)
pitiminä
translatiivi pitimeksi pitimiksi
abessiivi pitimettä pitimittä
instruktiivi pitimin
komitatiivi pitimine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo pitime-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
pidin-

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

hengenpidin, hihanpidin, kynttilänpidin, lampunpidin, pidinlaite, teränpidin

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • pidin Kielitoimiston sanakirjassa

VerbiMuokkaa

pidin

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä pitää