pihtari
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- (puhekieltä) henkilö, joka pihtaa; pihtaaja
- Onko nainen teidän mielestä pihtari jos ei anna kolmansilla treffeillä?
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈpiht̪ɑri/
- tavutus: pih‧ta‧ri
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | pihtari | pihtarit |
| genetiivi | pihtarin | pihtarien pihtareiden pihtareitten |
| partitiivi | pihtaria | pihtareita pihtareja |
| akkusatiivi | pihtari; pihtarin |
pihtarit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | pihtarissa | pihtareissa |
| elatiivi | pihtarista | pihtareista |
| illatiivi | pihtariin | pihtareihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | pihtarilla | pihtareilla |
| ablatiivi | pihtarilta | pihtareilta |
| allatiivi | pihtarille | pihtareille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | pihtarina | pihtareina |
| translatiivi | pihtariksi | pihtareiksi |
| abessiivi | pihtaritta | pihtareitta |
| instruktiivi | – | pihtarein |
| komitatiivi | – | pihtareine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | pihtari- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Aiheesta muualla muokkaa
- pihtari Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6