Substantiivi

muokkaa

pitävyys (40)

  1. se, että on pitävä

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈpit̪æʋyːs/
  • tavutus: pi‧tä‧vyys

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pitävyys pitävyydet
genetiivi pitävyyden pitävyyksien
partitiivi pitävyyttä pitävyyksiä
akkusatiivi pitävyys;
pitävyyden
pitävyydet
sisäpaikallissijat
inessiivi pitävyydessä pitävyyksissä
elatiivi pitävyydestä pitävyyksistä
illatiivi pitävyyteen pitävyyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi pitävyydellä pitävyyksillä
ablatiivi pitävyydeltä pitävyyksiltä
allatiivi pitävyydelle pitävyyksille
muut sijamuodot
essiivi pitävyytenä pitävyyksinä
translatiivi pitävyydeksi pitävyyksiksi
abessiivi pitävyydettä pitävyyksittä
instruktiivi pitävyyksin
komitatiivi pitävyyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo pitävyyde-
vahva vartalo pitävyyte-
konsonantti-
vartalo
pitävyyt-

Etymologia

muokkaa

sanan pitävä vartalosta pitäv- ja suffiksista -yys

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa