Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

pitävyys (40)

  1. se, että on pitävä

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈpit̪æʋyːs/
  • tavutus: pi‧tä‧vyys

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pitävyys pitävyydet
genetiivi pitävyyden pitävyyksien
partitiivi pitävyyttä pitävyyksiä
akkusatiivi pitävyys;
pitävyyden
pitävyydet
sisäpaikallissijat
inessiivi pitävyydessä pitävyyksissä
elatiivi pitävyydestä pitävyyksistä
illatiivi pitävyyteen pitävyyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi pitävyydellä pitävyyksillä
ablatiivi pitävyydeltä pitävyyksiltä
allatiivi pitävyydelle pitävyyksille
muut sijamuodot
essiivi pitävyytenä pitävyyksinä
translatiivi pitävyydeksi pitävyyksiksi
abessiivi pitävyydettä pitävyyksittä
instruktiivi pitävyyksin
komitatiivi pitävyyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo pitävyyde-
vahva vartalo pitävyyte-
konsonantti-
vartalo
pitävyyt-

Etymologia muokkaa

sanan pitävä vartalosta pitäv- ja suffiksista -yys

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa