Substantiivi

muokkaa

pitko (1)[1]

  1. sama kuin pullapitko

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈpit̪ko/
  • tavutus: pit‧ko

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pitko pitkot
genetiivi pitkon pitkojen
partitiivi pitkoa pitkoja
akkusatiivi pitko;
pitkon
pitkot
sisäpaikallissijat
inessiivi pitkossa pitkoissa
elatiivi pitkosta pitkoista
illatiivi pitkoon pitkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi pitkolla pitkoilla
ablatiivi pitkolta pitkoilta
allatiivi pitkolle pitkoille
muut sijamuodot
essiivi pitkona pitkoina
translatiivi pitkoksi pitkoiksi
abessiivi pitkotta pitkoitta
instruktiivi pitkoin
komitatiivi pitkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo pitko-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Taivutus

muokkaa

johdos sanasta pitkä[2]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

pullapitko, vehnäspitko

Aiheesta muualla

muokkaa
  • pitko Kielitoimiston sanakirjassa
  • pitko Suomen etymologisessa sanakirjassa
  • Artikkeli 5489 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Kroaatti

muokkaa

Adjektiivi

muokkaa

pitko

  1. (taivutusmuoto) neutri sanasta pitak

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1
  2. Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. pitkä.