plörinä

Suomi

plörinä (12)

onomatopoeettinen ääntä kuvaava sana
(arkikieltä) Esityksen alussa oli jotain yleistä plörinää [= pulinaa, höpinää].

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	plörinä	plörinät
genetiivi	plörinän	plörinöiden plörinöitten (plörinäin)
partitiivi	plörinää	plörinöitä
akkusatiivi	plörinä; plörinän	plörinät
sisäpaikallissijat
inessiivi	plörinässä	plörinöissä
elatiivi	plörinästä	plörinöistä
illatiivi	plörinään	plörinöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	plörinällä	plörinöillä
ablatiivi	plörinältä	plörinöiltä
allatiivi	plörinälle	plörinöille
muut sijamuodot
essiivi	plörinänä	plörinöinä
translatiivi	plörinäksi	plörinöiksi
abessiivi	plörinättä	plörinöittä
instruktiivi	–	plörinöin
komitatiivi	–	plörinöine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	plörinä-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-