plootu
Suomi
muokkaa
Substantiivi
muokkaaplootu (1)
- (historia) Ruotsissa käytössä 1644–1776 ollut metalliraha, useiden kilojen painoinen suorakaiteen muotoinen kuparilevy
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈploːt̪u/
- tavutus: ploo‧tu
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | plootu | plootut |
| genetiivi | plootun | plootujen |
| partitiivi | plootua | plootuja |
| akkusatiivi | plootu; plootun |
plootut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | plootussa | plootuissa |
| elatiivi | plootusta | plootuista |
| illatiivi | plootuun | plootuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | plootulla | plootuilla |
| ablatiivi | plootulta | plootuilta |
| allatiivi | plootulle | plootuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | plootuna | plootuina |
| translatiivi | plootuksi | plootuiksi |
| abessiivi | plootutta | plootuitta |
| instruktiivi | – | plootuin |
| komitatiivi | – | plootuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | plootu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaa- ruotsin plåt
Käännökset
muokkaa1. metalliraha, useiden kilojen painoinen suorakaiteen muotoinen kuparilevy
|
Aiheesta muualla
muokkaa- plootu Kielitoimiston sanakirjassa