Suomi muokkaa

 
Pohdin naisen käsissä vasemmalla

Substantiivi muokkaa

pohdin (33-F)[1]

  1. matalareunainen laakea, toiselta puolen loiva, astia, jota ravistamalla puhdistettavista viljanjyvistä irtoavat pöly ja roskat

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈpohdin/
  • tavutus: poh‧din

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pohdin pohtimet
genetiivi pohtimen pohtimien
pohdinten
partitiivi pohdinta pohtimia
akkusatiivi pohdin;
pohtimen
pohtimet
sisäpaikallissijat
inessiivi pohtimessa pohtimissa
elatiivi pohtimesta pohtimista
illatiivi pohtimeen pohtimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi pohtimella pohtimilla
ablatiivi pohtimelta pohtimilta
allatiivi pohtimelle pohtimille
muut sijamuodot
essiivi pohtimena
(pohdinna)
pohtimina
translatiivi pohtimeksi pohtimiksi
abessiivi pohtimetta pohtimitta
instruktiivi pohtimin
komitatiivi pohtimine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo pohtime-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
pohdin-

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • pohdin Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi muokkaa

pohdin

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä pohtia
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä pohtia

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 33-F