Substantiivi

muokkaa

pohdinta (9-J)[1]

  1. asian ajattelu, mietintä eri mahdollisuuksia punniten

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈpohdint̪ɑ/
  • tavutus: poh‧din‧ta

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pohdinta pohdinnat
genetiivi pohdinnan pohdintojen
(pohdintain)
partitiivi pohdintaa pohdintoja
akkusatiivi pohdinta;
pohdinnan
pohdinnat
sisäpaikallissijat
inessiivi pohdinnassa pohdinnoissa
elatiivi pohdinnasta pohdinnoista
illatiivi pohdintaan pohdintoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi pohdinnalla pohdinnoilla
ablatiivi pohdinnalta pohdinnoilta
allatiivi pohdinnalle pohdinnoille
muut sijamuodot
essiivi pohdintana pohdintoina
translatiivi pohdinnaksi pohdinnoiksi
abessiivi pohdinnatta pohdinnoitta
instruktiivi pohdinnoin
komitatiivi pohdintoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo pohdinna-
vahva vartalo pohdinta-
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • pohdinta Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkelit 543, 933 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Substantiivi

muokkaa

pohdinta

  1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta pohdin

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9-J