pohdiskelu
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaapohdiskelu (2)
- asian tai asiakokonaisuuden arviointi eri näkökohdista tarkastellen
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈpohdisˌkelu/
- tavutus: poh‧dis‧ke‧lu
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | pohdiskelu | pohdiskelut |
genetiivi | pohdiskelun | pohdiskelujen pohdiskeluiden pohdiskeluitten |
partitiivi | pohdiskelua | pohdiskeluita pohdiskeluja |
akkusatiivi | pohdiskelu; pohdiskelun |
pohdiskelut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | pohdiskelussa | pohdiskeluissa |
elatiivi | pohdiskelusta | pohdiskeluista |
illatiivi | pohdiskeluun | pohdiskeluihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | pohdiskelulla | pohdiskeluilla |
ablatiivi | pohdiskelulta | pohdiskeluilta |
allatiivi | pohdiskelulle | pohdiskeluille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | pohdiskeluna | pohdiskeluina |
translatiivi | pohdiskeluksi | pohdiskeluiksi |
abessiivi | pohdiskelutta | pohdiskeluitta |
instruktiivi | – | pohdiskeluin |
komitatiivi | – | pohdiskeluine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | pohdiskelu- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaa- verbi pohdiskella + johdin -u
Käännökset
muokkaa1. asian tai asiakokonaisuuden arviointi eri näkökohdista tarkastellen
|
Liittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- pohdiskelu Kielitoimiston sanakirjassa