poikkeavuus

Suomi

Substantiivi

poikkeavuus (40)

se, että on poikkeava

Ääntäminen

IPA: /ˈpoi̯kːeˌɑʋuːs/
tavutus: poik‧ke‧a‧vuus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	poikkeavuus	poikkeavuudet
genetiivi	poikkeavuuden	poikkeavuuksien
partitiivi	poikkeavuutta	poikkeavuuksia
akkusatiivi	poikkeavuus; poikkeavuuden	poikkeavuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi	poikkeavuudessa	poikkeavuuksissa
elatiivi	poikkeavuudesta	poikkeavuuksista
illatiivi	poikkeavuuteen	poikkeavuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	poikkeavuudella	poikkeavuuksilla
ablatiivi	poikkeavuudelta	poikkeavuuksilta
allatiivi	poikkeavuudelle	poikkeavuuksille
muut sijamuodot
essiivi	poikkeavuutena	poikkeavuuksina
translatiivi	poikkeavuudeksi	poikkeavuuksiksi
abessiivi	poikkeavuudetta	poikkeavuuksitta
instruktiivi	–	poikkeavuuksin
komitatiivi	–	poikkeavuuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	poikkeavuude-
vahva vartalo	poikkeavuute-
konsonantti- vartalo	poikkeavuut-

Etymologia

sanan poikkeava vartalosta poikkeav- ja suffiksista -uus

Käännökset

1. se, että on poikkeava

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

poikkeavuus Kielitoimiston sanakirjassa
poikkeavuus Tieteen termipankissa