Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

poikkeavuus (40)

  1. se, että on poikkeava

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈpoi̯kːeˌɑʋuːs/
  • tavutus: poik‧ke‧a‧vuus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi poikkeavuus poikkeavuudet
genetiivi poikkeavuuden poikkeavuuksien
partitiivi poikkeavuutta poikkeavuuksia
akkusatiivi poikkeavuus;
poikkeavuuden
poikkeavuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi poikkeavuudessa poikkeavuuksissa
elatiivi poikkeavuudesta poikkeavuuksista
illatiivi poikkeavuuteen poikkeavuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi poikkeavuudella poikkeavuuksilla
ablatiivi poikkeavuudelta poikkeavuuksilta
allatiivi poikkeavuudelle poikkeavuuksille
muut sijamuodot
essiivi poikkeavuutena poikkeavuuksina
translatiivi poikkeavuudeksi poikkeavuuksiksi
abessiivi poikkeavuudetta poikkeavuuksitta
instruktiivi poikkeavuuksin
komitatiivi poikkeavuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo poikkeavuude-
vahva vartalo poikkeavuute-
konsonantti-
vartalo
poikkeavuut-

Etymologia muokkaa

sanan poikkeava vartalosta poikkeav- ja suffiksista -uus

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa