poikkeus
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaapoikkeus (39)
- säännöstä tai määräyksestä tehty erivapaus tai poikkeava menettely; tavanomaisesta poikkeava seikka
- Kirjastojärjestöt vaativat kirjastoille poikkeuksia tekijänoikeuslainsäädäntöön.
- Juhlapyhät aiheuttavat poikkeuksia aukioloaikoihin.
- (ohjelmointi) eräissä ohjelmointikielissä virhetilanteen hallintaan käytetty keino estää ohjelman pysähtyminen
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈpoi̯kːeus/ tai /ˈpoi̯kːeu̯s/
- tavutus: poik‧ke‧us / poik‧keus
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | poikkeus | poikkeukset |
genetiivi | poikkeuksen | poikkeusten poikkeuksien |
partitiivi | poikkeusta | poikkeuksia |
akkusatiivi | poikkeus; poikkeuksen |
poikkeukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | poikkeuksessa | poikkeuksissa |
elatiivi | poikkeuksesta | poikkeuksista |
illatiivi | poikkeukseen | poikkeuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | poikkeuksella | poikkeuksilla |
ablatiivi | poikkeukselta | poikkeuksilta |
allatiivi | poikkeukselle | poikkeuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | poikkeuksena | poikkeuksina |
translatiivi | poikkeukseksi | poikkeuksiksi |
abessiivi | poikkeuksetta | poikkeuksitta |
instruktiivi | – | poikkeuksin |
komitatiivi | – | poikkeuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | poikkeukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
poikkeus- |
Käännökset
muokkaa1. säännöstä tai määräyksestä tehty erivapaus tai poikkeava menettely; tavanomaisesta poikkeava seikka
Liittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- adjektiivit: poikkeuksellinen
Yhdyssanat
muokkaaopetuspoikkeus, poikkeusasema, poikkeusilmiö, poikkeusjärjestely, poikkeuslaki, poikkeuslupa, poikkeustapaus, poikkeustila, poikkeustoimi, poikkeusyksilö
Aiheesta muualla
muokkaa- poikkeus Kielitoimiston sanakirjassa