Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

poksahdus (39)

  1. tyypillisesti puhkeamisesta syntyvä lyhytkestoinen intensiivinen ääni

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈpoksɑhdus/
  • tavutus: pok‧sah‧dus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi poksahdus poksahdukset
genetiivi poksahduksen poksahdusten
poksahduksien
partitiivi poksahdusta poksahduksia
akkusatiivi poksahdus;
poksahduksen
poksahdukset
sisäpaikallissijat
inessiivi poksahduksessa poksahduksissa
elatiivi poksahduksesta poksahduksista
illatiivi poksahdukseen poksahduksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi poksahduksella poksahduksilla
ablatiivi poksahdukselta poksahduksilta
allatiivi poksahdukselle poksahduksille
muut sijamuodot
essiivi poksahduksena poksahduksina
translatiivi poksahdukseksi poksahduksiksi
abessiivi poksahduksetta poksahduksitta
instruktiivi poksahduksin
komitatiivi poksahduksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo poksahdukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
poksahdus-

Etymologia muokkaa

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa
Rinnakkaismuodot muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa