puhkeaminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaapuhkeaminen (38)
- teonnimi verbistä puhjeta
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | puhkeaminen | puhkeamiset |
| genetiivi | puhkeamisen | puhkeamisten puhkeamisien |
| partitiivi | puhkeamista | puhkeamisia |
| akkusatiivi | puhkeaminen; puhkeamisen |
puhkeamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | puhkeamisessa | puhkeamisissa |
| elatiivi | puhkeamisesta | puhkeamisista |
| illatiivi | puhkeamiseen | puhkeamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | puhkeamisella | puhkeamisilla |
| ablatiivi | puhkeamiselta | puhkeamisilta |
| allatiivi | puhkeamiselle | puhkeamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | puhkeamisena (puhkeamisna) |
puhkeamisina |
| translatiivi | puhkeamiseksi | puhkeamisiksi |
| abessiivi | puhkeamisetta | puhkeamisitta |
| instruktiivi | – | puhkeamisin |
| komitatiivi | – | puhkeamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | puhkeamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
puhkeamis- | |