polanne

Suomi

Substantiivi

polanne (48-J)

tien pintaan tiiviiksi polkeutunut usein epätasainen tai röpelöinen lumi ja jää; etenkin tien keskelle muodostunut lumi- ja jääharjanne

Ääntäminen

IPA: /ˈpolɑnːeˣ/
tavutus: po‧lan‧ne

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	polanne	polanteet
genetiivi	polanteen	polanteiden polanteitten
partitiivi	polannetta	polanteita
akkusatiivi	polanne; polanteen	polanteet
sisäpaikallissijat
inessiivi	polanteessa	polanteissa
elatiivi	polanteesta	polanteista
illatiivi	polanteeseen	polanteisiin polanteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	polanteella	polanteilla
ablatiivi	polanteelta	polanteilta
allatiivi	polanteelle	polanteille
muut sijamuodot
essiivi	polanteena	polanteina
translatiivi	polanteeksi	polanteiksi
abessiivi	polanteetta	polanteitta
instruktiivi	–	polantein
komitatiivi	–	polanteine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	polantee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	polannet-

Käännökset

1. tien pintaan tiiviiksi polkeutunut lumi ja jää

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Liittyvät sanat

iljanne

Johdokset

adjektiivit: polanteinen, polanteeton

Aiheesta muualla

polanne Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

polanne

(taivutusmuoto) yksikön nominatiivin monikon 2. persoonan possessiivimuoto sanasta pola
(taivutusmuoto) yksikön genetiivin monikon 2. persoonan possessiivimuoto sanasta pola
(taivutusmuoto) yksikön akkusatiivin monikon 2. persoonan possessiivimuoto sanasta pola
(taivutusmuoto) monikon nominatiivin monikon 2. persoonan possessiivimuoto sanasta pola
(taivutusmuoto) monikon akkusatiivin monikon 2. persoonan possessiivimuoto sanasta pola