polarisoitunut
Suomi
muokkaaAdjektiivi
muokkaapolarisoitunut (47) (komparatiivi polarisoituneempi, superlatiivi polarisoitunein) (taivutus [luo])
- polarisaation mukainen
- (kuvaannollisesti) kahtiajakautunut
Verbi
muokkaapolarisoitunut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä polarisoitua
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | polarisoitunut | polarisoituneet |
| genetiivi | polarisoituneen | polarisoituneiden polarisoituneitten |
| partitiivi | polarisoitunutta | polarisoituneita |
| akkusatiivi | polarisoitunut; polarisoituneen |
polarisoituneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | polarisoituneessa | polarisoituneissa |
| elatiivi | polarisoituneesta | polarisoituneista |
| illatiivi | polarisoituneeseen | polarisoituneisiin polarisoituneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | polarisoituneella | polarisoituneilla |
| ablatiivi | polarisoituneelta | polarisoituneilta |
| allatiivi | polarisoituneelle | polarisoituneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | polarisoituneena | polarisoituneina |
| translatiivi | polarisoituneeksi | polarisoituneiksi |
| abessiivi | polarisoituneetta | polarisoituneitta |
| instruktiivi | – | polarisoitunein |
| komitatiivi | – | polarisoituneine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | polarisoitunee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
polarisoitunut- | |