Katso myös: Pollari
 
pollari (1.)

Substantiivi

muokkaa

pollari (6)

  1. (merenkulku) kiinnitystolppa, johon kiinnitetään aluksen kiinnitysköydet
  2. (arkikieltä) poliisihenkilö, poliisi
  3. veden pohjaan juntattu paalu
    Laituri tuettiin pollareihin.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈpolːɑri/, [po̞lːɑ̝ri]
  • tavutus: pol‧la‧ri

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pollari pollarit
genetiivi pollarin pollarien
pollareiden
pollareitten
partitiivi pollaria pollareita
pollareja
akkusatiivi pollari;
pollarin
pollarit
sisäpaikallissijat
inessiivi pollarissa pollareissa
elatiivi pollarista pollareista
illatiivi pollariin pollareihin
ulkopaikallissijat
adessiivi pollarilla pollareilla
ablatiivi pollarilta pollareilta
allatiivi pollarille pollareille
muut sijamuodot
essiivi pollarina pollareina
translatiivi pollariksi pollareiksi
abessiivi pollaritta pollareitta
instruktiivi pollarein
komitatiivi pollareine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo pollari-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa