popliini
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
popliini (6)
- ohut, mutta luja palttinakudoksinen kangas, jota käytetään varsinkin päällystakkien uloimpana kerroksena, mutta myös esimerkiksi miesten paidoissa ja naisten puvuissa
- (arkikieltä) popliinitakki
- Ei sille voi mitään, mutta kyllä popliini on talvella kalsa palsa.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈpopliːni/
- tavutus: pop‧lii‧ni
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | popliini | popliinit |
| genetiivi | popliinin | popliinien popliineiden popliineitten |
| partitiivi | popliinia | popliineita popliineja |
| akkusatiivi | popliini; popliinin |
popliinit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | popliinissa | popliineissa |
| elatiivi | popliinista | popliineista |
| illatiivi | popliiniin | popliineihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | popliinilla | popliineilla |
| ablatiivi | popliinilta | popliineilta |
| allatiivi | popliinille | popliineille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | popliinina | popliineina |
| translatiivi | popliiniksi | popliineiksi |
| abessiivi | popliinitta | popliineitta |
| instruktiivi | – | popliinein |
| komitatiivi | – | popliineine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | popliini- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |