potkuri
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- (ilmailu, merenkulku) siipipyörä, joka muuttaa lapojensa pyörivän liikkeen väliaineen nopeutta kasvattamalla työntövoimaksi; merenkulussa korvasi siipirattaan
- (puhekieltä) potkukelkka
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈpot̪kuri/
- tavutus: pot‧ku‧ri
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | potkuri | potkurit |
genetiivi | potkurin | potkurien potkureiden potkureitten |
partitiivi | potkuria | potkureita potkureja |
akkusatiivi | potkuri; potkurin |
potkurit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | potkurissa | potkureissa |
elatiivi | potkurista | potkureista |
illatiivi | potkuriin | potkureihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | potkurilla | potkureilla |
ablatiivi | potkurilta | potkureilta |
allatiivi | potkurille | potkureille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | potkurina | potkureina |
translatiivi | potkuriksi | potkureiksi |
abessiivi | potkuritta | potkureitta |
instruktiivi | – | potkurein |
komitatiivi | – | potkureine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | potkuri- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
ohjauspotkuri, potkurikone, potkurinakseli, potkurinlapa, potkuriturbiini
Aiheesta muualla muokkaa
- potkuri Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6