lapa

Katso myös: łapa

Suomi

Substantiivi

lapa (9-E) (monikko lavat)

1. lapaluu; selän kohta, jossa lapaluu sijaitsee

   Vedä lapoja yhteen nostovaiheessa.

2. airossa, mailassa tai muussa välineessä leveä, litteä kohta

   syöttää lapaan

3. eräs kitaran osa (kts. Liite:Kitara)
4. (keittiö) kylkipala lihaa  lähde?

   Possun lapa oli tänään tarjouksessa.

5. (murteellinen, leikkimielinen) käsiterä

   Aina uutteralla Jussilla on lapa pystyssä, eivätkö muut tiedä vastausta?

Ääntäminen

• IPA: /ˈlɑpɑ/
• tavutus: la‧pa

Käännökset

2. mailan tms. osa

englanti: blade ruotsi: blad turkki: (airon, melan) pala

unkari: toll (airon lapa) venäjä: (airon, potkurin) лопасть f.

4. keittiö

espanja: paletilla ranska: épaule f.

turkki: kürek

5. käsiterä

Ks. käsiterä

Liittyvät sanat

• kaksilapainen
• lapakko
• lapanen
• lapio
• lappea

Johdokset

• adjektiivit: lavallinen

Yhdyssanat

aironlapa, lampaanlapa, lapajättiläinen, lapakulma, lapakääntö, lapalihas, lapaliitos, lapaluu, lapamato, lapanuljaus, lapanursku, lapasotka, lehtilapa, peräsinlapa, potkurinlapa, rukinlapa, siivenlapa

Aiheesta muualla

• lapa Kielitoimiston sanakirjassa
• lapa Tieteen termipankissa

Dehu

Verbi

lapa

1. istua

Espanja

Substantiivi

lapa f. (monikko lapas)

1. kotilo
2. takiainen

Latvia

Substantiivi

lapa f. (gen lapas)

1. lehti, sivu
2. arkki, paperiarkki

Liittyvät sanat

sivu

• sākumlapa

Ruotsi

Verbi

lapa (1)

1. litkiä, latkia
2. ottaa aurinkoa, paistattaa päivää

Tokelau

Substantiivi

lapa

1. salama

Tuvalu

Substantiivi

lapa

1. salama