airo
![]() |
Suomi
muokkaa
Substantiivi
muokkaaairo (1)
- pitkä, yleensä puinen hankaimeen sijoitettava väline, jolla soudetaan venettä
- Airoja käytetään yleensä pareittain.
- Gondolia soudetaan yhdellä peräosaan sijoitetulla airolla.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈɑi̯ro/, [ˈɑ̝iro̞]
- tavutus: ai‧ro
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | airo | airot |
genetiivi | airon | airojen |
partitiivi | airoa | airoja |
akkusatiivi | airo; airon |
airot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | airossa | airoissa |
elatiivi | airosta | airoista |
illatiivi | airoon | airoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | airolla | airoilla |
ablatiivi | airolta | airoilta |
allatiivi | airolle | airoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | airona | airoina |
translatiivi | airoksi | airoiksi |
abessiivi | airotta | airoitta |
instruktiivi | – | airoin |
komitatiivi | – | airoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | airo- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaavanha germaaninen laina[1]
Käännökset
muokkaa1. pitkä, yleensä puinen hankaimeen sijoitettava väline, jolla soudetaan venettä
Liittyvät sanat
muokkaaairokas, airollinen, airomainen, airue, hankain, mela, sauvoin
Yhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 359. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.