airo
Katso myös: airó, airõ, aíro |
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaairo (1)
- pitkä, yleensä puinen hankaimeen sijoitettava väline, jolla soudetaan venettä
- Airoja käytetään yleensä pareittain.
- Gondolia soudetaan yhdellä peräosaan sijoitetulla airolla.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈɑi̯ro/, [ˈɑ̝iro̞]
- tavutus: ai‧ro
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | airo | airot |
genetiivi | airon | airojen |
partitiivi | airoa | airoja |
akkusatiivi | airo; airon |
airot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | airossa | airoissa |
elatiivi | airosta | airoista |
illatiivi | airoon | airoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | airolla | airoilla |
ablatiivi | airolta | airoilta |
allatiivi | airolle | airoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | airona | airoina |
translatiivi | airoksi | airoiksi |
abessiivi | airotta | airoitta |
instruktiivi | – | airoin |
komitatiivi | – | airoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | airo- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaavanha germaaninen laina[1]
Käännökset
muokkaa1. pitkä, yleensä puinen hankaimeen sijoitettava väline, jolla soudetaan venettä
Liittyvät sanat
muokkaaairokas, airollinen, airomainen, airue, hankain, mela, sauvoin
Yhdyssanat
muokkaaairokerta, airomies, aironhanka, aironlapa, aironpyyry, airontyvi, aironvarsi, aironveto, airopari, pariairokaksikko, peräairo
Aiheesta muualla
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 359. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.