airo
 |
Kulunut airo ja metallinen hankain jostakin maailmalta
SuomiMuokkaa
SubstantiiviMuokkaa
airo (1)
- pitkä, yleensä puinen hankaimeen sijoitettava väline, jolla soudetaan venettä
- Airoja käytetään yleensä pareittain.
- Gondolia soudetaan yhdellä peräosaan sijoitetulla airolla.
ÄäntäminenMuokkaa
- IPA: [ˈɑ̝iro̞]
TaivutusMuokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | airo | airot |
| genetiivi | airon | airojen |
| partitiivi | airoa | airoja |
| akkusatiivi | airo; airon |
airot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | airossa | airoissa |
| elatiivi | airosta | airoista |
| illatiivi | airoon | airoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | airolla | airoilla |
| ablatiivi | airolta | airoilta |
| allatiivi | airolle | airoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | airona | airoina |
| translatiivi | airoksi | airoiksi |
| abessiivi | airotta | airoitta |
| instruktiivi | – | airoin |
| komitatiivi | – | airoine- + omistusliite |
EtymologiaMuokkaa
vanha germaaninen laina[1]
KäännöksetMuokkaa
Liittyvät sanatMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa
airokerta, airomies, aironhanka, aironlapa, aironpyyry, airontyvi, aironvarsi, aironveto, airopari, pariairokaksikko, peräairo
Aiheesta muuallaMuokkaa
- airo Kielitoimiston sanakirjassa
ViitteetMuokkaa
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 359. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.