airo
Katso myös: airó ja airõ |

Kulunut airo ja metallinen hankain jostakin maailmalta
SuomiMuokkaa
SubstantiiviMuokkaa
airo (1)
- pitkä, yleensä puinen hankaimeen sijoitettava väline, jolla soudetaan venettä
- Airoja käytetään yleensä pareittain.
- Gondolia soudetaan yhdellä peräosaan sijoitetulla airolla.
ÄäntäminenMuokkaa
- IPA: [ˈɑ̝iro̞]
TaivutusMuokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | airo | airot |
genetiivi | airon | airojen |
partitiivi | airoa | airoja |
akkusatiivi | airo; airon |
airot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | airossa | airoissa |
elatiivi | airosta | airoista |
illatiivi | airoon | airoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | airolla | airoilla |
ablatiivi | airolta | airoilta |
allatiivi | airolle | airoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | airona | airoina |
translatiivi | airoksi | airoiksi |
abessiivi | airotta | airoitta |
instruktiivi | – | airoin |
komitatiivi | – | airoine- + omistusliite |
EtymologiaMuokkaa
vanha germaaninen laina[1]
KäännöksetMuokkaa
Liittyvät sanatMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa
airokerta, airomies, aironhanka, aironlapa, aironpyyry, airontyvi, aironvarsi, aironveto, airopari, pariairokaksikko, peräairo
Aiheesta muuallaMuokkaa
- airo Kielitoimiston sanakirjassa
ViitteetMuokkaa
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 359. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.