Redirect arrow without text.svg
Katso myös: airó ja airõ
Kulunut airo ja metallinen hankain jostakin maailmalta

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

airo (1)

  1. pitkä, yleensä puinen hankaimeen sijoitettava väline, jolla soudetaan venettä
    Airoja käytetään yleensä pareittain.
    Gondolia soudetaan yhdellä peräosaan sijoitetulla airolla.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: [ˈɑ̝iro̞]

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi airo airot
genetiivi airon airojen
partitiivi airoa airoja
akkusatiivi airo;
airon
airot
sisäpaikallissijat
inessiivi airossa airoissa
elatiivi airosta airoista
illatiivi airoon airoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi airolla airoilla
ablatiivi airolta airoilta
allatiivi airolle airoille
muut sijamuodot
essiivi airona airoina
translatiivi airoksi airoiksi
abessiivi airotta airoitta
instruktiivi airoin
komitatiivi airoine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

vanha germaaninen laina[1]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

airokerta, airomies, aironhanka, aironlapa, aironpyyry, airontyvi, aironvarsi, aironveto, airopari, pariairokaksikko, peräairo

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • airo Kielitoimiston sanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 359. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.