sauvoin
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaasauvoin
- (taivutusmuoto) monikon instruktiivimuoto sanasta sauva
Substantiivi
muokkaa- alapäästään tylppä sileäpintainen lähinnä jokiveneiden työntelyyn tarkoitettu pitkähkö seiväs
- Sauvointa tarvitaan koskissa ja muissa matalissa vesissä liikkumiseen.
- Airojen käyttö sauvoimena voi johtaa soutuvälineen rikkoutumiseen.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈsɑu̯ʋoi̯n/
- tavutus: sau‧voin
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | sauvoin | sauvoimet |
| genetiivi | sauvoimen | sauvoimien sauvointen |
| partitiivi | sauvointa | sauvoimia |
| akkusatiivi | sauvoin; sauvoimen |
sauvoimet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | sauvoimessa | sauvoimissa |
| elatiivi | sauvoimesta | sauvoimista |
| illatiivi | sauvoimeen | sauvoimiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | sauvoimella | sauvoimilla |
| ablatiivi | sauvoimelta | sauvoimilta |
| allatiivi | sauvoimelle | sauvoimille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | sauvoimena (sauvoinna) |
sauvoimina |
| translatiivi | sauvoimeksi | sauvoimiksi |
| abessiivi | sauvoimetta | sauvoimitta |
| instruktiivi | – | sauvoimin |
| komitatiivi | – | sauvoimine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | sauvoime- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
sauvoin- | |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- sauvoin Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 33