SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

lapio (3)

 
[1] Lapioita
  1. kaivamiseen tai luomiseen käytetty puu-, metalli- tai muovivartinen kaivu- tai luontityökalu, jossa on metallinen, joskus puinen tai muovinen, käyttöä varten muotoiltu lapa
    Suomalaisen lapion varren päässä on yleensä ponsi.
  2. (eläintiede) hirven sarvityyppi

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈlɑ.pi.o/

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lapio lapiot
genetiivi lapion lapioiden
lapioitten
partitiivi lapiota lapioita
akkusatiivi lapio;
lapion
lapiot
sisäpaikallissijat
inessiivi lapiossa lapioissa
elatiivi lapiosta lapioista
illatiivi lapioon lapioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi lapiolla lapioilla
ablatiivi lapiolta lapioilta
allatiivi lapiolle lapioille
muut sijamuodot
essiivi lapiona lapioina
translatiivi lapioksi lapioiksi
abessiivi lapiotta lapioitta
instruktiivi lapioin
komitatiivi lapioine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

Lapio lienee lapa-sanan johdannainen.[1]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

autolapio, hiekkalapio, istutuslapio, jyvälapio, kakkulapio, kenttälapio, kuuppalapio, lapionpisto, lapionvarsi, lapiorullaäes, lapiosarvinen, leipälapio, leivoslapio, lumilapio, ojalapio, puutarhalapio, rikkalapio, salaojalapio

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • lapio Kielitoimiston sanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 335. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.