priimi
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaapriimi (5)
- (musiikki) kahden samankorkuisen sävelen välinen intervalli
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈpriːmi/
- tavutus: prii‧mi
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | priimi | priimit |
genetiivi | priimin | priimien (priimein) |
partitiivi | priimiä | priimejä |
akkusatiivi | priimi; priimin |
priimit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | priimissä | priimeissä |
elatiivi | priimistä | priimeistä |
illatiivi | priimiin | priimeihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | priimillä | priimeillä |
ablatiivi | priimiltä | priimeiltä |
allatiivi | priimille | priimeille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | priiminä | priimeinä |
translatiivi | priimiksi | priimeiksi |
abessiivi | priimittä | priimeittä |
instruktiivi | – | priimein |
komitatiivi | – | priimeine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | priimi- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaalähtöisin latinan sanasta primus ’ensimmäinen’
Käännökset
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- priimi Kielitoimiston sanakirjassa