privilegio
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaprivilegio (3)
- (historia) jollekin yhteiskuntaluokille tai yhdyskunnille myönnetty lakiin perustuva erityisoikeus
- Keskiajalla käyttöön otettu privilegio, joka myönsi kaupungeilla oikeuden kaupankäyntiin kumottiin Ruotsi-Suomessa vuonna 1868.
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | privilegio | privilegiot |
genetiivi | privilegion | privilegioiden privilegioitten |
partitiivi | privilegiota | privilegioita |
akkusatiivi | privilegio; privilegion |
privilegiot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | privilegiossa | privilegioissa |
elatiivi | privilegiosta | privilegioista |
illatiivi | privilegioon | privilegioihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | privilegiolla | privilegioilla |
ablatiivi | privilegiolta | privilegioilta |
allatiivi | privilegiolle | privilegioille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | privilegiona | privilegioina |
translatiivi | privilegioksi | privilegioiksi |
abessiivi | privilegiotta | privilegioitta |
instruktiivi | – | privilegioin |
komitatiivi | – | privilegioine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | privilegio- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaa1. jollekin yhteiskuntaluokille tai yhdyskunnille myönnetty lakiin perustuva erityisoikeus
|
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- privilegio Kielitoimiston sanakirjassa
- privilegio Tieteen termipankissa
Espanja
muokkaaSubstantiivi
muokkaaprivilegio m. (monikko privilegios)
- etuoikeus, privilegio
Italia
muokkaaSubstantiivi
muokkaaprivilegio m. (monikko privilegi [luo])
- etuoikeus, privilegio