protestantti
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
protestantti (5)
- kristitty, joka kuuluu johonkin protestanttiseen, ts. reformaation eli uskonpuhdistuksen aikaan roomalaiskatolisesta kirkosta eriytyneeseen kirkkokuntaan tai sellaiseen näistä edelleen erkaantuneeseen tunnustuskuntaan
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈprot̪esˌt̪ɑnt̪ːi/
- tavutus: pro‧tes‧tant‧ti
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | protestantti | protestantit |
| genetiivi | protestantin | protestanttien (protestanttein) |
| partitiivi | protestanttia | protestantteja |
| akkusatiivi | protestantti; protestantin |
protestantit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | protestantissa | protestanteissa |
| elatiivi | protestantista | protestanteista |
| illatiivi | protestanttiin | protestantteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | protestantilla | protestanteilla |
| ablatiivi | protestantilta | protestanteilta |
| allatiivi | protestantille | protestanteille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | protestanttina | protestantteina |
| translatiivi | protestantiksi | protestanteiksi |
| abessiivi | protestantitta | protestanteitta |
| instruktiivi | – | protestantein |
| komitatiivi | – | protestantteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | protestanti- | |
| vahva vartalo | protestantti- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
1. kristitty, joka kuuluu johonkin protestanttiseen, ts. reformaation eli uskonpuhdistuksen aikaan roomalaiskatolisesta kirkosta eriytyneeseen kirkkokuntaan tai sellaiseen näistä edelleen erkaantuneeseen tunnustuskuntaan, jota yleisesti pidetään kristillisenä
|
|
Aiheesta muualla muokkaa
- protestantti Kielitoimiston sanakirjassa