Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

puhallus (39)

  1. puhaltamisen tulos
  2. kevyt ilmavirta
  3. (arkikieltä) väkivallaton (rahan tai muun) huijaaminen
    Onneksi pandemiaan vetoaminen menettää tehoaan hetki hetkeltä ja tämä kaikkien aikojen häikäilemättömin puhallus pian paljastuu. (Ano Turtiainen)

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈpuhɑlːus/
  • tavutus: pu‧hal‧lus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi puhallus puhallukset
genetiivi puhalluksen puhallusten
puhalluksien
partitiivi puhallusta puhalluksia
akkusatiivi puhallus;
puhalluksen
puhallukset
sisäpaikallissijat
inessiivi puhalluksessa puhalluksissa
elatiivi puhalluksesta puhalluksista
illatiivi puhallukseen puhalluksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi puhalluksella puhalluksilla
ablatiivi puhallukselta puhalluksilta
allatiivi puhallukselle puhalluksille
muut sijamuodot
essiivi puhalluksena puhalluksina
translatiivi puhallukseksi puhalluksiksi
abessiivi puhalluksetta puhalluksitta
instruktiivi puhalluksin
komitatiivi puhalluksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo puhallukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
puhallus-

Etymologia muokkaa

johdos sanasta puhaltaa (heikko vartalo puhalla- + -us)

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

hiekkapuhallus, lasinpuhallus, puhalluselvytys, puhallusilma, puhalluslamppu, puhallusputki, puhallusratsia, puhallussoitin, puhallustauti, puhallusvilla

Aiheesta muualla muokkaa