puhetapa

Suomi

Substantiivi

puhetapa (9-E)

tapa puhua
Helsinkiläisten puhetapa on ärsyttänyt jo 1860-luvulta lähtien – tutkija: "Jokainen syntyperäinen helsinkiläinen tunnistaa ilmiön" (helsinginuutiset.fi)

Valehtelu, luistaminen tehtävistä, muu lusmuilu ja röyhkeä puhetapa ovat tätä päivää koulussa. (vauva.fi)

Ääntäminen

IPA: /ˈpuheˌt̪ɑpɑ/
tavutus: pu‧he‧ta‧pa

Etymologia

yhdyssana sanoista puhe ja tapa

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	puhetapa	puhetavat
genetiivi	puhetavan	puhetapojen (puhetapain)
partitiivi	puhetapaa	puhetapoja
akkusatiivi	puhetapa; puhetavan	puhetavat
sisäpaikallissijat
inessiivi	puhetavassa	puhetavoissa
elatiivi	puhetavasta	puhetavoista
illatiivi	puhetapaan	puhetapoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	puhetavalla	puhetavoilla
ablatiivi	puhetavalta	puhetavoilta
allatiivi	puhetavalle	puhetavoille
muut sijamuodot
essiivi	puhetapana	puhetapoina
translatiivi	puhetavaksi	puhetavoiksi
abessiivi	puhetavatta	puhetavoitta
instruktiivi	–	puhetavoin
komitatiivi	–	puhetapoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	puhetava-
vahva vartalo	puhetapa-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. tapa puhua

englanti: parlance

viro: kõneviis, kõnelemisviis

Aiheesta muualla

puhetapa Kielitoimiston sanakirjassa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=puhetapa&oldid=4171299”