puikea
Suomi
muokkaa
Adjektiivi
muokkaapuikea (15) (komparatiivi puikeampi, superlatiivi puikein) (taivutus[luo])
- (kasvitiede) (lehdestä) joka on kärjestään suippo ja tyvestä pyöreä
- Hieskoivun lehdet ovat kolmiomaisen puikeat, suipot, toissahaiset ja kaljut.[1]
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈpui̯keɑ/
- tavutus: pui‧ke‧a
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | puikea | puikeat |
| genetiivi | puikean | puikeiden puikeitten (puikeain) |
| partitiivi | puikeaa puikeata |
puikeita |
| akkusatiivi | puikea; puikean |
puikeat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | puikeassa | puikeissa |
| elatiivi | puikeasta | puikeista |
| illatiivi | puikeaan | puikeisiin puikeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | puikealla | puikeilla |
| ablatiivi | puikealta | puikeilta |
| allatiivi | puikealle | puikeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | puikeana | puikeina |
| translatiivi | puikeaksi | puikeiksi |
| abessiivi | puikeatta | puikeitta |
| instruktiivi | – | puikein |
| komitatiivi | – | puikeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | puikea- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |