Substantiivi

muokkaa

puikelo (2)

  1. kukkivilla kasveilla kukinnon tyyppi, jossa yksittäiset kukat ovat varrettomasti kiinni paksussa, pitkulaisessa ja pehmeässä lapakossa

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈpui̯kelo/
  • tavutus: pui‧ke‧lo

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi puikelo puikelot
genetiivi puikelon puikelojen
puikeloiden
puikeloitten
partitiivi puikeloa puikeloita
puikeloja
akkusatiivi puikelo;
puikelon
puikelot
sisäpaikallissijat
inessiivi puikelossa puikeloissa
elatiivi puikelosta puikeloista
illatiivi puikeloon puikeloihin
ulkopaikallissijat
adessiivi puikelolla puikeloilla
ablatiivi puikelolta puikeloilta
allatiivi puikelolle puikeloille
muut sijamuodot
essiivi puikelona puikeloina
translatiivi puikeloksi puikeloiksi
abessiivi puikelotta puikeloitta
instruktiivi puikeloin
komitatiivi puikeloine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo puikelo-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Aiheesta muualla

muokkaa
  • puikelo Kielitoimiston sanakirjassa
  • puikelo Suomen etymologisessa sanakirjassa