Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

puikkari (6)[1]

  1. eräänlainen koukku, johon kalaverkko kerätään roikkumaan

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈpui̯kːɑri/
  • tavutus: puik‧ka‧ri

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi puikkari puikkarit
genetiivi puikkarin puikkarien
puikkareiden
puikkareitten
partitiivi puikkaria puikkareita
puikkareja
akkusatiivi puikkari;
puikkarin
puikkarit
sisäpaikallissijat
inessiivi puikkarissa puikkareissa
elatiivi puikkarista puikkareista
illatiivi puikkariin puikkareihin
ulkopaikallissijat
adessiivi puikkarilla puikkareilla
ablatiivi puikkarilta puikkareilta
allatiivi puikkarille puikkareille
muut sijamuodot
essiivi puikkarina puikkareina
translatiivi puikkariksi puikkareiksi
abessiivi puikkaritta puikkareitta
instruktiivi puikkarein
komitatiivi puikkareine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo puikkari-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

johdos sanasta puikata[2]

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6
  2. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 340. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.