puikkari
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- eräänlainen koukku, johon kalaverkko kerätään roikkumaan
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈpui̯kːɑri/
- tavutus: puik‧ka‧ri
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | puikkari | puikkarit |
| genetiivi | puikkarin | puikkarien puikkareiden puikkareitten |
| partitiivi | puikkaria | puikkareita puikkareja |
| akkusatiivi | puikkari; puikkarin |
puikkarit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | puikkarissa | puikkareissa |
| elatiivi | puikkarista | puikkareista |
| illatiivi | puikkariin | puikkareihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | puikkarilla | puikkareilla |
| ablatiivi | puikkarilta | puikkareilta |
| allatiivi | puikkarille | puikkareille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | puikkarina | puikkareina |
| translatiivi | puikkariksi | puikkareiksi |
| abessiivi | puikkaritta | puikkareitta |
| instruktiivi | – | puikkarein |
| komitatiivi | – | puikkareine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | puikkari- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- verbit: puikkaroida
Aiheesta muualla
muokkaa- puikkari Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 340. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.