punkka
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- (arkikieltä) peti, sänky, vuode (erityisesti aluksessa tai armeijassa)
- (murteellinen) pesuamme, soikko
- pestä lapsi punkassa
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈpuŋkːɑ/
- tavutus: punk‧ka
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | punkka | punkat |
| genetiivi | punkan | punkkien (punkkain) |
| partitiivi | punkkaa | punkkia |
| akkusatiivi | punkka; punkan |
punkat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | punkassa | punkissa |
| elatiivi | punkasta | punkista |
| illatiivi | punkkaan | punkkiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | punkalla | punkilla |
| ablatiivi | punkalta | punkilta |
| allatiivi | punkalle | punkille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | punkkana | punkkina |
| translatiivi | punkaksi | punkiksi |
| abessiivi | punkatta | punkitta |
| instruktiivi | – | punkin |
| komitatiivi | – | punkkine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | punka- | |
| vahva vartalo | punkka- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja L–P. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1995. ISBN 951 717-711-9, ISSN 0355-1768.
- ↑ Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja L–P. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1995. ISBN 951 717-711-9, ISSN 0355-1768.