Wikipedia
Katso artikkeli Vuode Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa
 
Vuode, sänky

vuode (48-F)[1]

  1. valmistettu, yleensä pehmustettu makuupaikka, tavallisesti sängyssä
    Vuoteeseen kuuluu yleensä patja, tyyny ja peite sekä useimmiten ainakin aluslakana.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈʋuo̯deˣ/
  • tavutus: vuo‧de

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vuode vuoteet
genetiivi vuoteen vuoteiden
vuoteitten
partitiivi vuodetta vuoteita
akkusatiivi vuode;
vuoteen
vuoteet
sisäpaikallissijat
inessiivi vuoteessa vuoteissa
elatiivi vuoteesta vuoteista
illatiivi vuoteeseen vuoteisiin
vuoteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi vuoteella vuoteilla
ablatiivi vuoteelta vuoteilta
allatiivi vuoteelle vuoteille
muut sijamuodot
essiivi vuoteena vuoteina
translatiivi vuoteeksi vuoteiksi
abessiivi vuoteetta vuoteitta
instruktiivi vuotein
komitatiivi vuoteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo vuotee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
vuodet-

Etymologia

muokkaa

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa
Yläkäsitteet
muokkaa
Osakäsitteet
muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

häävuode, kaksoisvuode, kenttävuode, kuolinvuode, lapsivuode, parivuode, sairasvuode, taittovuode, tautivuode, vesivuode, vierasvuode, vuodehoito, vuodekatos, vuodekumppani, vuodelepo, vuodeosasto, vuodepaikka, vuodepeite, vuodepotilas, vuodesohva, vuodetarjotin, vuodetoveri, vuodevaate, vuoteenkastelu, vuoteenoma

Aiheesta muualla

muokkaa
  • vuode Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkelit 820, 821 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48-F
  2. Kaisa Häkkinen. Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WSOY, 2004