Substantiivi

muokkaa

puntari (6)[1]

  1. käsin kannateltava vaaka, jossa joko tukipiste tai vastapaino on siirrettävä
  2. ilmapuntari

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈpunt̪ɑri/
  • tavutus: pun‧ta‧ri

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi puntari puntarit
genetiivi puntarin puntarien
puntareiden
puntareitten
partitiivi puntaria puntareita
puntareja
akkusatiivi puntari;
puntarin
puntarit
sisäpaikallissijat
inessiivi puntarissa puntareissa
elatiivi puntarista puntareista
illatiivi puntariin puntareihin
ulkopaikallissijat
adessiivi puntarilla puntareilla
ablatiivi puntarilta puntareilta
allatiivi puntarille puntareille
muut sijamuodot
essiivi puntarina puntareina
translatiivi puntariksi puntareiksi
abessiivi puntaritta puntareitta
instruktiivi puntarein
komitatiivi puntareine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo puntari-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

vanha germaaninen laina[2]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • puntari Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6
  2. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 360. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.