SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

puntari (6)[1]

  1. käsin kannateltava vaaka, jossa joko tukipiste tai vastapaino on siirrettävä
  2. ilmapuntari

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈpunt̪ɑri/
  • tavutus: pun‧ta‧ri

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi puntari puntarit
genetiivi puntarin puntarien
puntareiden
puntareitten
partitiivi puntaria puntareita
puntareja
akkusatiivi puntari;
puntarin
puntarit
sisäpaikallissijat
inessiivi puntarissa puntareissa
elatiivi puntarista puntareista
illatiivi puntariin puntareihin
ulkopaikallissijat
adessiivi puntarilla puntareilla
ablatiivi puntarilta puntareilta
allatiivi puntarille puntareille
muut sijamuodot
essiivi puntarina puntareina
translatiivi puntariksi puntareiksi
abessiivi puntaritta puntareitta
instruktiivi puntarein
komitatiivi puntareine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

vanha germaaninen laina[2]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

SynonyymitMuokkaa
JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • puntari Kielitoimiston sanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6
  2. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 360. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.