Pupu

Substantiivi

muokkaa

pupu (1)[1]

  1. (lasten kieli) erityisesti lasten käyttämä hellittelynimi kaniinille tai jänikselle

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈpupu/
  • tavutus: pu‧pu

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pupu puput
genetiivi pupun pupujen
partitiivi pupua pupuja
akkusatiivi pupu;
pupun
puput
sisäpaikallissijat
inessiivi pupussa pupuissa
elatiivi pupusta pupuista
illatiivi pupuun pupuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi pupulla pupuilla
ablatiivi pupulta pupuilta
allatiivi pupulle pupuille
muut sijamuodot
essiivi pupuna pupuina
translatiivi pupuksi pupuiksi
abessiivi puputta pupuitta
instruktiivi pupuin
komitatiivi pupuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo pupu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

onomatopoeettinen sana, vrt. puputtaa

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

Idiomit

muokkaa
  • tulla / mennä pupu pöksyyn – olla uskaltamatta tehdä jotain, jänistää

Aiheesta muualla

muokkaa
  • pupu Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkeli 777 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1