Wikipedia
Katso artikkeli Pyhitys Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

pyhitys (39)

  1. pyhittäminen
  2. (uskonto) tapahtuma uskovan elämässä, jossa itse uskova tai jokin muu asia erotetaan Pyhäksi Jumalalle epäpyhästä

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈpyhit̪ys/
  • tavutus: py‧hi‧tys

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pyhitys pyhitykset
genetiivi pyhityksen pyhitysten
pyhityksien
partitiivi pyhitystä pyhityksiä
akkusatiivi pyhitys;
pyhityksen
pyhitykset
sisäpaikallissijat
inessiivi pyhityksessä pyhityksissä
elatiivi pyhityksestä pyhityksistä
illatiivi pyhitykseen pyhityksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi pyhityksellä pyhityksillä
ablatiivi pyhitykseltä pyhityksiltä
allatiivi pyhitykselle pyhityksille
muut sijamuodot
essiivi pyhityksenä pyhityksinä
translatiivi pyhitykseksi pyhityksiksi
abessiivi pyhityksettä pyhityksittä
instruktiivi pyhityksin
komitatiivi pyhityksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo pyhitykse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
pyhitys-

Etymologia

muokkaa

verbi pyhittää + johdin -ys

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • pyhitys Kielitoimiston sanakirjassa