Wikipedia
Katso artikkeli Pyromaani Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

pyromaani (5)[1]

  1. tuhopolttaja, henkilö, joka on häiriytyneesti viehtynyt tulipaloihin ja niiden sytyttelyyn

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈpyroˌmɑːni/
  • tavutus: py‧ro‧maa‧ni

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pyromaani pyromaanit
genetiivi pyromaanin pyromaanien
(pyromaanein)
partitiivi pyromaania pyromaaneja
akkusatiivi pyromaani;
pyromaanin
pyromaanit
sisäpaikallissijat
inessiivi pyromaanissa pyromaaneissa
elatiivi pyromaanista pyromaaneista
illatiivi pyromaaniin pyromaaneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi pyromaanilla pyromaaneilla
ablatiivi pyromaanilta pyromaaneilta
allatiivi pyromaanille pyromaaneille
muut sijamuodot
essiivi pyromaanina pyromaaneina
translatiivi pyromaaniksi pyromaaneiksi
abessiivi pyromaanitta pyromaaneitta
instruktiivi pyromaanein
komitatiivi pyromaaneine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo pyromaani-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5