pyromaani
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- tuhopolttaja, henkilö, joka on häiriytyneesti viehtynyt tulipaloihin ja niiden sytyttelyyn
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈpyroˌmɑːni/
- tavutus: py‧ro‧maa‧ni
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | pyromaani | pyromaanit |
genetiivi | pyromaanin | pyromaanien (pyromaanein) |
partitiivi | pyromaania | pyromaaneja |
akkusatiivi | pyromaani; pyromaanin |
pyromaanit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | pyromaanissa | pyromaaneissa |
elatiivi | pyromaanista | pyromaaneista |
illatiivi | pyromaaniin | pyromaaneihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | pyromaanilla | pyromaaneilla |
ablatiivi | pyromaanilta | pyromaaneilta |
allatiivi | pyromaanille | pyromaaneille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | pyromaanina | pyromaaneina |
translatiivi | pyromaaniksi | pyromaaneiksi |
abessiivi | pyromaanitta | pyromaaneitta |
instruktiivi | – | pyromaanein |
komitatiivi | – | pyromaaneine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | pyromaani- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaa1. tuhopolttaja, henkilö, joka on häiriytyneesti viehtynyt tulipaloihin ja niiden sytyttelyyn
|
Aiheesta muualla
muokkaa- pyromaani Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5